18.5.2014

Kuinka se Sveitsin koti sitten löytyikään...

Hetken hiljaiselon jälkeen palataan helmikuun alkupuolelle vuonna 2009, jolloin pieni epätoivo alkoi iskeä, koska sopivaa asuntoa ei tuntunut millään löytyvän. Kunnes vaimo bongasi eräänä päivänä Homegatesta juuri remontoidun kolmion Wädenswilistä, Zürichjärven rannan läheisyydestä, reilut 20 km Zürichistä. Talo oli rakennettu vuonna 1900 ja se sijaitsi vain muutaman sadan metrin päästä Wädenswilin rautatieasemasta. Myös nopeat Interregio-junat pysähtyivät asemalla ja matka Zürichiin kestäisi vain 18 minuuttia.

Soitin asuntoa vuokraavalle, todella omituiselta kuulostavalle sveitsiläiselle tyypille, joka puhui saksaansa hieman naukuen. Koska vielä tuolloin olin täysi tumpelo saksankielen suhteen, jouduttiin kommunikointi käymään pääasiassa englanniksi. Ajattelin heti ensimmäisen puhelun perusteella, että tällä kaverilla ei ole välttämättä kaikki kalat katiskassa.

Sovimme näyttöajan, jonne kyseinen sankari ei olisi tulossa, vaan asunnon omistava nainen esittelisi meille kohteen. Kyseinen heebo toimi siis välittäjänä, eikä itse näin ollen omistanut asuntoa. Saavuimme näytölle ja vastassa meitä oli alle nelikymppinen, tummahiuksinen nainen, jolla oli juniorikokoisen koripallon kokoinen, isoa hattaraa muistuttava permanentti.

Asunto sen sijaan vaikutti oikein viihtyisältä, emmekä isommin panneet merkille asunnon matalaa 209 cm:n huonekorkeutta, joka myöhemmin osoittautui ongelmaksi. Asunnon kellarissa oli myös pesutupa sekä säilytystilaa. Olimme tietysti siinä uskossa, että koko eteinen ja kellarin sisäänkäynti olisi vain meidän käytössämme ja kysyinkin asiaa pariin otteeseen. Oletimme luonnollisesti että naapureille olisi oma sisäänkäyntinsä kellariin, eivätkä he näin ollen käyttäisi meidän sisäänkäyntiämme. Sekään ei tietenkään mennyt niin kuin elokuvissa...

Kohde.






Naapurusto.









Asuntohakemuksen jälkeen alkoi sitten lähempi yhteistyö puhelimessa aiemmin naukuneen välittäjän kanssa. Intuitio, johon on yleensä voinut luottaa, osoittautui valitettavan oikeaksi, sillä kyseinen asunnonvälittäjä osoittautui lopulta- miten sen nyt sanoisi poliittisesti korrektisti - kohtuullisen hankalaksi tapaukseksi, jonka kanssa diplomaattiset taidot olivat tiukilla...

Ensimmäiseksi välittäjä vaati meitä hakemaan ulosottovirastosta perintärekisteriotteet, varmistaakseen, ettei meillä ollut mitään ulosotossa. Olimme muuttaneet maahan kuukautta aikaisemmin, joten siinä ajassahan sitä ehtii velkaantumaan ja päätymään ulosmittauksen uhriksi melkein kuka tahansa. No, eipä siinä valitus auttanut, vaan rekisteriote oli haettava, jos meinasi saada katon päänsä päälle. Lisäksi välittäjä halusi suositukset molempien työnantajalta sekä nykyiseltä vuokranantajalta.

Toimitin vaadittavat yhteystiedot ja selitin, että olemme alivuokralaisina nykyisessä asunnossa ja varsinainen vuokralainen on jossakin päin Etelä-Amerikkaa. Ei auttanut. Herra oli sitten hänelle yrittänyt soittaa, muttei ollut saanut kiinni. Minun tehtäväkseni tuli ottaa vuokranantajaamme yhteys ja pyytää häntä soittamaan välittäjälle. Lisäongelmia tuli työnantajani suosituksen saamisessa. Tiedustelin, josko hän on saanut tarvittavat referenssit:

  • Välittäjä: Pomonne ei soita, vaikka jätin viestin. 
  • Minä: Ehkä voisitte yrittää uudelleen?
  • Välittäjä: Haluatteko asunnon vai ette? Olen soittanut pomonne vastaajaan. Hänen kuuluu soittaa minulle. Vain yksi suositus puuttuu...

Sappi kiehuen marssin pomon puheille ja pyysin häntä soittamaan välittäjälle. Varoitin myös että kyseessä tuntuu olevan hieman erikoinen tapaus. Pomo soitti samantien ja tuli naureskellen kertomaan puhelusta. Välittäjä oli kysellyt kaikenlaista outoa, joka ei millään tavalla liittynyt asunnon vuokraamiseen. Tirehtööri naureskeli, että välittäjä vaikutti kyllä todella oudolta tyypiltä...

Lopultakin kaikki referenssit olivat kasassa, joten voitiin sopia asunnon luovutuksen ajankohta. Wohnungübergabe, eli suomeksi ”asunnon luovutus” oli Sveitsissä omanlaisensa perverssi seremonia, jossa kierrettiin asunto suurin piirtein suurennuslasin kanssa ja syynättiin, että yhtään koloa tai naarmua ei löydy. Jos huomautettavaa löytyi, ne tuli kirjata ylös luovutusasiakirjoihin. Muussa tapauksessa kaikki viat ja puutteet olisivat uuden vuokralaisen kontolla. Myös kaikkien kodinkoneiden toimivuus tuli luovutuksen yhteydessä varmistaa.

Välittäjän ehdottama aika asunnon luovutusta varten ei sopinut minulle, koska minulla oli samaan aikaan tärkeä asiakastapaaminen. Välittäjä kuitenkin kiukutteli kuin pikkulapsi puhelimessa, joten en voinut muuta kuin hyväksyä hänen ehdottamansa luovutusajan. Hattu kourassa menin kertomaan asiasta pomolle, joka ei tietenkään ollut tyytyväinen, että joudun poistumaan iltapäivällä ennen kuin asiakastapaaminen ehti päättyä. Onneksi sentään työnantajan puolella oltiin joustavia enkä saanut kenkää heti kättelyssä asunnonmetsästyshässäkän ansiosta.

Saavuin paikalle asunnolle sen luovutusta varten, jossa välittäjä jo minua odottelikin. Tapasin tyypin ensimmäistä kertaa kasvotusten ja ihan yhtä epämiellyttävä tyyppi oli livenä kuin puhelimessakin. Itse asunnon luovutus sujui kivuttomasti, koska asunto oli juuri remontoitu, joten huomautettavaa ei juurikaan löytynyt. Välittäjä luovutti juhlallisesti asunnon avaimet ja palasin työpaikalle, jossa asiakastapaaminen oli jo päättynyt...